Jäähileet

Sinitiainen

Kuunsirppi

Pakkaspäivä

Pihtisuo

Meloja

Järripeippo

Järripeippo (Fringilla montifringilla) on peipon itäinen lajipari.

Koko ja ulkonäkö

Peipon kokoinen. Pituus 14–16 cm, paino 20–25 g. Paras kenttätuntomerkki on puhtaan valkoinen yläperä. Syksyisen sulkasadon jälkeen koiraan sinimusta pää, kaula ja etuselkä peittyvät harmaanruskeilla höyhenreunoilla. Naaras on hillitympi väriltään kuin koiras talvipuvussaan. Höyhenten kulumisen johdosta koiraan juhlapuku on keväällä upea.

Ääni on käheä ”järr” tai ruma käheä rääkäisy. Laulu on hyvin vaatimaton ryystävä säe, vähän kuin viherpeipon.

Vanhin suomalainen rengastettu järripeippo on ollut 8 vuotta 1 kuukautta 15 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen, vähintään 14 vuotta 8 kuukautta vanha lintu.

teksti lainattu Wikipediasta

Orava

Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva, Suomessakin varsin yleisesti esiintyvä nisäkäslaji.

Levinneisyys

Oravaa tavataan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä lähes koko Euroopassa sekä Aasian pohjoisosissa, lukuun ottamatta kaikkein pohjoisimpia alueita, mistä havupuut puuttuvat. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on amerikkalainen harmaaorava lähes syrjäyttänyt eurooppalaisen oravan.

 Ulkonäkö ja koko

Täysikasvuisen oravan ruumis on 19–28 cm ja häntä 14–24 cm pitkä. Painoa oravalla on 200–480 gramman väliltä.

Oravan tunnistaa helposti pitkästä tuuheasta hännästä. Oravien silmät ovat melko suuret ja eteenpäin työntyvät, minkä vuoksi niiden näkökenttä on laaja. Vatsa on aina valkea, ja pään sivut ovat yleensä punertavan harmaat, mutta selän ja kylkien väritys voi vaihdella punaisen ja ruskean sävyistä lähes mustaan tai jopa valkoisenkirjavaan. Musta värimuoto on perinnöllinen, ja sitä tavataan erityisesti Etelä-Euroopassa ja eräillä saarilla, kuten Viron Saarenmaalla ja Hiidenmaalla. Suomen oravakannassa tavataan erilaisia värityyppejä: mustahäntäinen tumma kuusiorava, punahäntäinen vaalea mäntyorava sekä ruskeahäntäinen orava lukuisine välimuotoineen. Orava vaihtaa karvan kaksi kertaa vuodessa.  Korvien karvatupsut kehittyvät syksyn kuluessa ja putoavat keväällä pois. Uros ja naaras muistuttavat toisiaan sekä ulkomuodoltaan että kooltaan.

Oravan ääntely on säksätystä, undulaattimaista kujerrusta tai kurnutusta ja niiskuttelua.

teksti lainattu Wikipediasta

Punatulkku

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.

Tuntomerkit

Punatulkun pituus on noin 16–19 senttimetriä ja paino 30–40 g. Sen kutsuääni on huilumainen ”hjyy”. Laulu on hiljaista rupattelua latvustossa. Linnun päälaki on musta, samoin siivet ja pyrstö. Siivissä on lennon aikana näkyvä valkoinen raita. Nokka on musta ja lyhyt, kita violetti. Aikuisella koiraalla on punertava rinnus, naarailla ja nuorilla linnuilla on harmaanruskea yleisväritys.

Vanhin suomalainen rengastettu punatulkku on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen tulkku, 12 vuotta 7 kuukautta.

teksti lainattu Wikipediasta

Talvinen puro

Puro jään alla

Syksyinen Suomenlahti

Traktori parkissa

Kytölä

Pistiäinen

Pistiäiset (Hymenoptera) ovat erittäin runsaslajinen hyönteislahko, josta tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 100 000 lajia. Pistiäisiä tavataan kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Niille on tyypillistä takaruumiin kärjessä sijaitseva pistin, johon liittyy usein myrkkyä tuottava rauhanen. Pistiäisistä mm. eräät mehiläislajit ovat hyötyeläimiä.

Yleispiirteitä

Pistiäisten ruumiin pituus vaihtelee lajista riippuen huomattavasti alle millimetristä jopa seitsemään senttimetriin. Aikuisen hyönteisen päässä on isot verkkosilmät ja päälaella kolme pistesilmää. Tuntosarvissa on 3–60 jaoketta, mutta tavallisin määrä on naaralla 12 ja koiraalla 13 jaoketta. Siipiä on kaksi ulkonäöltään toisistaan eroavaa paria. Siivet ovat läpinäkyvät ja siipisuonitus on melko yksinkertainen. Eräiltä ryhmiltä siivet ovat kokonaan surkastuneet (esim. mutipistiäiset) tai siivellisyys kattaa vain osan hyönteisen elinkaaresta (esim. muurahaiset). Suuosat vaihtelevat suuresti. Periaatteessa pistiäisten suuosat ovat purevat, mutta joillakin ryhmillä alahuulesta muodostunut imukärsä on pääasiallinen ravinnonottotapa.

Pistiäisten tunnusomainen piirre on takaruumiin kärjessä sijaitseva pistin. Pistin voi olla jatkuvasti esillä tai hyönteinen voi vetää sen suojaan takaruumiinsa sisälle. Pistin on kehittynyt munanasettimesta ja sekä saha- että loispistiäislajeilla se edelleen palvelee tätä tarkoitusta. Hoikkatyvisten alalahkossa on kuitenkin lajeja, joilla pistimeen liittyy myrkkyrauhanen. Myrkkyä käytetään toisaalta saaliin tainnuttamiseen ja toisaalta puolustautumiseen vihollista vastaan. Joillakin lajeilla, kuten monilla muurahaisilla, pistin saattaa puuttua mutta myrkkyrauhanen on silti olemassa.

Vapaina liikkuvat pistiäisten toukat muistuttavat melko paljon perhosten toukkia. Käsnäjalkoja on kuitenkin aina 6–8 paria, kun perhostoukilla niitä on korkeintaan 5 paria. Pää erottuu yleensä hyvin toukan muusta ruumiista. Yhdyskuntina tai loisina elävien pistiäisten toukkien raajat ovat surkastuneet. Muodonvaihdos on täydellinen.

teksti lainattu Wikipediasta

Ilves

Ilves eli euraasialainen ilves (Lynx lynx) on keskikokoinen kissaeläin, ja se on Euroopan ja Siperian metsien tärkeimpiä petoja. Ilves on Suomessa ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Se liikkuu enimmäkseen hämärässä ja öisin. Ravinnokseen se saalistaa erityisesti jäniksiä ja kanalintuja mutta myös isompia nisäkkäitä, kuten valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita. Ilveskannan kooksi Suomessa arvioidaan nykyään noin 2 000 yksilöä (2008). Yli 90 prosenttia maailman ilveksistä elää Venäjällä. Keski-Euroopassa (muun muassa Puolassa ja Karpaateilla) on noin 5 000 ilvestä. Ilves on Suomen runsaslukuisin suurpeto.

 Tuntomerkit

Ilves on keskikokoinen kissaeläin. Sen ruumiin pituus on noin 80–130 cm ja paino 15 - 29 kg. Uros on jonkin verran naarasta suurempi. Lyhyt häntä ja tupsut korvien päissä ovat ilveksen tärkeimmät tuntomerkit. Ilveksen silmät ovat lähes samankokoiset kuin ihmisellä. Turkin väri on harmaan- tai punertavanruskea. Yleensä turkissa on myös tummia täpliä tai juovia, jotka erottuvat parhaiten jaloissa.

Ilveksellä on suuret tassut, ja sen jäljet voi sekoittaa suden tai ahman jälkiin.

teksti lainattu Wikipediasta

Levyjarru

Punatulkku

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.

Tuntomerkit

Punatulkun pituus on noin 16–19 senttimetriä ja paino 30–40 g. Sen kutsuääni on huilumainen ”hjyy”. Laulu on hiljaista rupattelua latvustossa. Linnun päälaki on musta, samoin siivet ja pyrstö. Siivissä on lennon aikana näkyvä valkoinen raita. Nokka on musta ja lyhyt, kita violetti. Aikuisella koiraalla on punertava rinnus, naarailla ja nuorilla linnuilla on harmaanruskea yleisväritys.

Vanhin suomalainen rengastettu punatulkku on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen tulkku, 12 vuotta 7 kuukautta.

Teksti lainattu Wikipediasta

Lumiaallot

Auraustraktori

Haapa

Haapa alhaalta ylöspäin kuvattuna

Urpiainen

Urpiainen (Carduelis flammea) on pieni siemensyöjälintu, joka syksyisin ja talvisin esiintyy joskus suurissakin parvissa.

Koko ja ulkonäkö

Urpiaisen pituus on noin 12–14 cm ja paino 12–15 grammaa.

Urpiainen on jaettu useisiin alalajeihin. Suomessa pesii nimialalaji flammea ja viime vuosina myös eteläinen cabaret.

Juhlapukuinen koiras muistuttaa hemppokoirasta, sillä on punainen rinta ja punainen otsatäplä. Urpiaisen selkä on juovikas ja maha vaaleampi. Nokka on lyhyt ja keltainen. Naaras ja nuori lintu ovat harmaanruskean kirjavia ja viiruisia, ja punaista on vain otsassa, jos siinäkään. Cabaret on kooltaan hieman pienempi ja puku on ruskeampi kuin flammean.

Laulu on vaatimatonta surinaa ja kutsuäänten toistoa, jonka koiras saattaa esittää laululennossa. Kutsuääni on samea ”dsä-dsä-dsä”, varoitusääni venytetty ”tsuii”.

Vanhin suomalainen rengastettu urpiainen on ollut 10 vuotta 6 kuukautta ja 20 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin urpiainen.

teksti lainattu Wikipediasta

Talitiainen

Talitiainen (Parus major) on Euroopassa ja Aasiassa laajalle levinnyt tiainen. Sitä tavataan yleisenä ihmisten asuinpiirien lähellä, talvella siemeniä ja jyviä sisältävien lintulautojen tai ruokintapaikkojen ansiosta, kesällä linnunpönttöjen. Talitiaisen kansanomaisempi kutsumanimi on talitintti.

Koko ja ulkonäkö

Sukupuolet erottaa rinnan yli alas kulkevan mustan ”kravatin” leveydestä, joka koiraalla on yleensä leveämpi kuin naarastalitiaisella. Talitintti painaa keskimäärin noin 19 grammaa ja pituutta linnulla on noin 15 cm. Alapuoli on puhtaan keltainen, selkäpuoli vihertävän siniharmaa ja vatsaa koristaa musta ”kravatti”. Posket ovat valkeat ja niskassa on vaaleampi läntti. Nuoret linnut ovat hailakan kellahtavia, ja tummat höyhenalat himmeitä.

Vanhat talitiaiset sulkivat täydellisesti pesinnän jälkeen heinä–syyskuussa. Sulkasadon kesto on Suomessa keskimäärin 68 päivää. Nuoret linnut vaihtavat koko poikaspukunsa, lukuun ottamatta siipisulkia ja käsisulkien peitinhöyheniä, elo–syyskuussa. Lähes kaikki nuoret vaihtavat myös pyrstösulat. Sulkasadon jälkeen ikäluokkien erottaminen maastossa on yleensä mahdotonta.

Vanhin suomalainen rengastettu talitiainen on ollut 9 vuotta 2 kuukautta 5 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut saksalainen tintti: vähintään 15 vuotta 5 kuukautta vanha.

  ti-tyy

teksti lainattu Wikipediasta

Jäätä

Harmaapäätikka

Harmaapäätikka (Picus canus), jota aiemmin kutsuttiin harmaatikaksi, on harmaapäinen Euraasiaan levinnyt tikkalaji.

Koko ja ulkonäkö

Harmaapäätikan höyhenpeite muistuttaa suuresti vihertikkaa. Selkäpuoli on harmahtavanvihreä, vatsapuoli vaaleanharmaa ja niska keltainen. Pää on harmaa, ja sen sivuilla sijaitsevat mustat ”viikset”. Koiraan otsa on punainen. Vihertikkaan verrattuna harmaapäätikan kaula on lyhyempi, nokka ohuempi ja pää hiukan pyöreämpi. Harmaapäätikan päässä on punaista vain koiraan otsalla, kun vihertikalla koko päälaki ja viiksijuovan keskusta ovat punaisia.

Harmaapäätikan pituus on täysikasvuisena noin 27–32 cm ja paino 130–180 grammaa. Sen ääni on pehmeä ”kjyk”. Laulu on tyypillinen, loppua kohden laskeva vihellyssarja ”kjyy-kjy-kjy-kjy-kjy”, jota on helppo matkia viheltämällä. Soidinaikaan harmaapäätikka onkin helppo houkutella näkösälle matkimalla. Laji rummuttaa puuta kuten muutkin tikat. Omalaatuinen rääkynä muistuttaa hieman käpytikan vastaavaa ääntä.

Lentää tikkamaisesti syvään aaltoillen, ja siivistä voi kuulua kumiseva ääni. Tarkkailee ihmistä puun rungon takaa, jolloin usein vain sen toinen silmä näkyy.

Vanhin suomalainen rengastettu harmaapäätikka on ollut neljä vuotta 10 kuukautta ja 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen viiden vuoden ja viiden kuukauden ikäinen yksilö.

teksti lainattu Wikipediasta

Käpytikka

Käpytikka (Dendrocopos major) on tikkalintuihin kuuluva lintu. Sen levinneisyysaluetta on Eurooppa ja pohjoinen Aasia.

Koko ja ulkonäkö

Täysikasvuisen käpytikan pituus on noin 23–26 senttiä ja paino noin 80 grammaa. Lajin tunnistaa punaisesta alaperästä, mustasta päälaesta ja isoista valkoisista hartialaikuista. Koiraalla on kirkkaanpunainen niskalaikku. Nuorella yksilöllä päälaki on kokonaan punainen. Vatsapuolelta lintu on vaalea.

teksti lainattu Wikipediasta

Pakkasaamu suolla

08.01.2012

Hömötiainen

Hömötiainen (Parus montanus) on havumetsissä viihtyvä pienikokoinen tiainen. Lajin kuvaili ensimmäisenä Thomas Conrad von Baldenstein 1827.

Koko ja ulkonäkö

Lakki ja leukalappu mustat, posket valkoiset, selkä harmaa, vatsapuoli vaaleampi, siivet ja pyrstö tummat. Siivellä erottuu vaalea paneeli. Pää on suhteessa vartaloon suuri, mikä tekee linnusta hellyttävän pentumaisen näköisen. Pituus on 12–13 cm ja siipien kärkiväli 60–70 mm. Paino on 10–11 g.

Ääni on helposti tunnistettava ”ti-ti-tsää-tsää-tsää”. Myös muita korkeita, hentoja ääniä on. Pesällä varoittaa käheästi rähisemällä. Laulua on kahta tyyppiä, joista tavallisempi ”tjyy-tjyy-tjyy”, muistuttaa suuresti sirittäjää. Toinen laulu on hiljaisempi lurittelu.

Lajista tunnetaan useita alalajeja. Kuvassa on keskieurooppalainen ruskehtavaselkäinen alalaji.

Vanhin suomalainen rengastettu hömötiainen on ollut 11 vuotta 4 kuukautta ja 29 päivää vanha lintu. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen yli 11 vuotta 4 kuukautta vanha hömötiainen.

teksti lainattu Wikipediasta

Tavi

Tavi (Anas crecca) on pienikokoinen sorsalintu.

Koko ja ulkonäkö

Tavi on pienikokoisin sorsistamme. Tavi on yleensä noin 35–40 cm pitkä ja painaa 250–350 g. Tavi muistuttaa heinätavia ulkomuodoltaan, ollen kuitenkin hiukan pienempi. Naaraalla on tasavärisempi pää, nokan tyvestä puuttuu valkea täplä ja nokka on pienempi, usein alareunastaan tai tyvestään kellertävän oranssi. Uivan tavin erottaa heinätavista sen valkeasta juovasta pyrstön alla. Juhlapukuisen koiraan erottaa valkeasta hartiajuovasta, joka näkyy varsin kauas. Pään värit näkyvät vain hyvin lähelle. Tavi nousee lentoon vedestä hyvin jyrkässä kulmassa, jolloin kirkkaanvihreä siipipeili on hyvin näkyvissä.

Koiraan keväinen ääni on heleän kirkas ”klik”. Naaras pitää kaakattavaa räpätystä.

Vanhin suomalainen rengastettu tavi on ollut 11 vuotta 5 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin tavi oli ranskalainen, 21 vuotta 3 kuukautta.

teksti lainattu Wikipediasta

Pudonnut kilpi

Kävelylenkkillä havaitsin seuraavaa

Fiksu ihminen laittanut pudonneen kilven esille :)

Viirupöllö

Viirupöllö (Strix uralensis) on suurikokoinen varsinaisiin pöllöihin kuuluva petolintu.

Koko ja ulkonäkö

Pöllöille tyypillinen litteä naama, yleisväritys harmaa ja linnussa on kauttaaltaan pitkiä tummia raitoja. Nokka on keltainen. Naaras on huomattavasti koirasta suurempi. Sen pituus on 58–62 cm, ja koiras painaa 570–800 g, naaras 630–1 300 g.

Vanhin suomalainen ja eurooppalainen rengastettu viirupöllö on ollut 23 vuotta 10 kuukautta 13 päivää vanha.

teksti lainattu Wikipediasta

Teeri

Teeri (Lyrurus tetrix, aiemmin Tetrao tetrix) on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä elävä kanalintu.

Koko ja ulkonäkö

Teeren sukupuolet ovat eri kokoiset. Naaraan pituus on noin 40–45 cm,siipiväli noin 65cm. Koiras 49–58 cm,siipiväli noin 80 cm. Teeriuroksen väritys on lähes kokonaan musta, mutta sillä on valkoista siivissä ja pyrstön alapuolella, sen päässä on myös punaista. Naaraalla väritys on ruskeankirjava ja se sopeutuu yleensä hyvin ympäröivään maastoon. Paino on teeriuroksella 1,0–1,5 kiloa ja naaraalla yleensä alle kilon. Sen erottaa hyvin metsosta sen pyrstössä olevasta lovesta.

Teeren ääni on soidinaikana selvästi erottuva kujertava pulputus. Naaraan ääni on kotkotusta. Soiden laitamilla ja soilla teeri ääntelee suhisten tsu - suiiii, jota käytetään matkittuna teeren metsästämisen apukeinona.

teksti lainattu Wikipediasta

Sinitiainen

Sinitiainen (Parus caeruleus, syn. Cyanistes caeruleus) on tiaisiin (Paridae) kuuluva lintu.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 10,5–12,5 cm, ja lintu painaa suurin piirtein 10–11 g. Sen päälaki ja siivet ovat siniset, selkä vihertävä ja alapuoli keltainen. Naama on valkoinen. Linnulla on musta raita silmien kohdalla. Raita on myös yksi sen tärkeistä tuntomerkeistä. Etenkin vanhan koiraan sininen väri on hyvin kirkas, naaras on selvästi himmeämmän värinen. Koiras on myös hieman kookkaampi. Nuori lintu on kesällä muuten samanvärinen kuin aikuinen, mutta kaikissa väreissä on kellahtava sävy. Vanhat linnut sulkivat heinä–syyskuussa koko puvun. Nuoret linnut vaihtavat elo–lokakuussa koko höyhenpukunsa, mutta eivät siipisulkia, käsisulkien peitinhöyheniä ja usein vain uloimman pyrstösulkaparin. Sulkasadon jälkeen vanhojen ja nuorien erottaminen maastossa on vaikeaa.

Sinitiaisen laulu on kirkasta, korkeaa helinää, ja koiras kajauttaa sen yleensä puun latvasta maaliskuulta alkaen. Kutsuäänet ovat korkeita tiitityksiä, varoitusääni käheä särinää.

Vanhin Suomessa rengastettu sinitiainen on ollut 8 vuotta 9 kuukautta ja 15 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut Britanniassa rengastettu sinitiainen: 9 vuotta 8 kuukautta.

teksti lainattu Wikipediasta

Onnea Vuodelle 2012

Tästä se sitten lähtee !!