Tippuu

Kevättä kohden :)

Iltaaurinko

Ilmastointi

Sinitintti

Sinitiainen

Urpiainen

Taistelu

Pakkaspäivän maisema

Saramäen peltoaitaa

Tiekarhu

Tiehöylä eli tiekarhu, joskus myös maantiekarhu, on maanteiden hoitoon ja rakentamiseen tarkoitettu järeä työkone, jolla on tarkoitus ensisijaisesti tasoittaa ja muotoilla tien rakennekerrosten pintoja tai sorateiden pintaa. Tiehöylässä voidaan käyttää yhdestä kolmeen terää. Mahdolliset terien paikat ovat etupyörien edessä, etu- ja takapyörien välissä ja takapyörien takana. Useimmin höylässä käytetään vain yhtä, etu- ja takapyörien välissä olevaa terää, jonka korkeustasoa ja kaltevuutta voidaan säädellä hydrauliikan avulla.

Tiehöylän terän säätelyä on helpotettu 3D-koneohjausta kehittämällä. Tällaiset 3D-ohjatut tiehöylät ovat yleistyneet varsinkin Ruotsissa ja Norjassa 2000-luvulla. Perusperiaatteena 3D-koneohjauksessa on se, että joko robottitakymetrillä tai RTK-GPS:llä paikannetaan tiehöylä ja tiehöylän on-board tietokoneeseen kytketyt kallistusantureiden avulla paikannetaan terän asento. On-Board-tietokoneeseen on syötetty rakennettavan tierakenteen koneohjausmalli, jolloin tietokone tietää missä asennossa terän pitäisi olla kullakin hetkellä. Ohjaajan työksi jää periaatteessa vain tiehöylän ohjaaminen ja kaasun painaminen.

Tiehöylää voidaan käyttää myös sorapäällysteisten teiden routavaurioiden korjaamiseen ja jäätyneiden tienpintojen parantamiseen. Varsinaisesti lumiauraksi siitä ei ole, vaan runsaan lumentulon jälkeen on käytettävä lumilinkoa tai -auraa.

Tiehöyliä käytetään myös lentokentillä kiitoteitä lumesta puhdistavissa ns. conga-ketjuissa. Niitä on useita vierekkäin suurten lumiaurojen ja -linkojen takana. Tiehöylät hinaavat moottoroituja harjoja jotka poistavat irronneet jäänkappaleet.

teksti Wikipedia

Pyrylumi

Pyrylunta päätyräystäällä

Kukka

Kukkakärpäset

Kukkakärpäset (Syrphidae) ovat usein pistiäisiä muistuttavia, suhteellisen kookkaita kärpäsiä. Maailmassa lajeja tunnetaan noin 6000 ja Suomestakin on tavattu 330 kukkakärpäslajia (tilanne marraskuussa 2004). Kasvihuoneissa ja asunnoissa kukkaruukkujen kosteassa mullassa kehittyvät pienet, mustat ns. "kukkakärpäset" ovat puolestaan itse asiassa harsosääskiä ja kuuluvat sääskien alalahkoon.

Koko ja ulkonäkö

 

Useimmat kukkakärpäslajeista ovat noin sentin mittaisia, mutta koko vaihtelee paljon. Huomattavan suuri osa lajeista jäljittelee ulkonäöltään pistiäisiä. Eivät kuitenkaan kaikki. Ulkonäöstä riippumatta heimon lajien yhdistävä tuntomerkki on siiven keskellä kulkeva "valesuoni", Vena spuria.

Kukkakärpäset lentävät usein ilmassa paikoillaan, mikä on antanut niille heimon englanninkielisen nimen "hoverflies".

teksti Wikipedia

Kreikka Faliraki

Lukuhetki linnakkeen varjossa.

Orava

Tässähän minä

Hepokatit

Hepokatit (Tettigoniidae) on heimo, johon kuuluu keskikokoisia tai suurehkoja hyppiviä hyönteisiä. Hepokattien heimoon kuuluu yli 6 400 lajia. Hepokatit eivät ulkonäöstään huolimatta ole kovin läheistä sukua heinäsirkkojen kanssa vaan polveutuvat varhaisemmasta yhteisestä kantamuodosta oikeiden sirkkojen kanssa. Käsiteltäessä ne voivat purra varsin kipeästi.

Ulkonäkö

Hepokatit ovat yleensä vihreitä. Lajien tuntosarvet ovat yleensä vartaloa pidemmät, millä perusteella ne voi helposti erottaa heinäsirkoista, joiden tuntosarvet ovat aina lyhyet. Hepokatin pitkät takajalat ovat tavallisesti reiden ja säären muodostamassa kolmiomaisessa asennossa, kun heinäsirkat pitävät takajalkojaan supussa siten, että reisi ja sääri ovat tiukasti yhdessä. Monet hepokatit muistuttavat ulkonäöltään kasvien lehtiä.

Hepokattien takaraajat ovat voimakkaat, joilla ne voivat hyppiä pitkiä hyppyjä. Myös hepokattien hyppylihasten kiinnittyminen poikkeaa heinäsirkoista.

Hepokateilla on sekä lennin- että peitinsiivet.

teksti Wikipedia

Tukkimiehentäi

Tukkimiehentäi (Hylobius abietis) on kärsäkkäisiin kuuluva kovakuoriainen. Aikaisemmin lajin kansanomaisena nimityksenä on ollut mm. sarveton palopukki erotuksena sarvijaakosta, jota kutsuttiin nimellä sarvellinen palopukki.

Koko ja ulkonäkö

Aikuinen kuoriainen on 8-14 mm pitkä. Tummissa, lähes mustissa peitinsiivissä on kellertävistä karvoista muodostuneita läikkiä. Lajia on vaikea erottaa pikkutukkikärsäkkäästä (Hylobius pinastri). Tuntosarvet ovat kiinnittyneet lähelle kärsän kärkeä. Suomenkielisen nimensä tukkimiehentäi on saanut siitä, että se voi tarrautua voimakkaasti kiinni metsurin vaatteisiin etenkin tuoreilla hakkuutyömailla. Taksonomisesti tämä kovakuoriaisiin kuuluva kärsäkäs ei ole mitään sukua täille.

Tuoreet hakkuutähteet, etanolin ja alfa-pineenin sekoitus, houkuttavat kevätkesällä parveiluaikana tukkimiehentäitä puoleensa. Parveiluaikana tukkimiehentäit voivat löytää tiensä uusiin puu- ja hirsirakennuksiin.

Teksti Wikipediasta

Nesteralli 2011

Isojärvi Multia

Hömötiainen

Hömötiainen (Parus montanus) on havumetsissä viihtyvä pienikokoinen tiainen. Lajin kuvaili ensimmäisenä Thomas Conrad von Baldenstein 1827.

Koko ja ulkonäkö

Lakki ja leukalappu mustat, posket valkoiset, selkä harmaa, vatsapuoli vaaleampi, siivet ja pyrstö tummat. Siivellä erottuu vaalea paneeli. Pää on suhteessa vartaloon suuri, mikä tekee linnusta hellyttävän pentumaisen näköisen. Pituus on 12–13 cm ja siipien kärkiväli 60–70 mm. Paino on 10–11 g.

Ääni on helposti tunnistettava ”ti-ti-tsää-tsää-tsää”. Myös muita korkeita, hentoja ääniä on. Pesällä varoittaa käheästi rähisemällä. Laulua on kahta tyyppiä, joista tavallisempi ”tjyy-tjyy-tjyy”, muistuttaa suuresti sirittäjää. Toinen laulu on hiljaisempi lurittelu.

Lajista tunnetaan useita alalajeja. Kuvassa on keskieurooppalainen ruskehtavaselkäinen alalaji.

Vanhin suomalainen rengastettu hömötiainen on ollut 11 vuotta 4 kuukautta ja 29 päivää vanha lintu. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen yli 11 vuotta 4 kuukautta vanha hömötiainen.

teksti Wikipediasta

Laavu

Manierin pihapiiri

Aamuaurinko

Manierin pihassa

Tuohino

Janne Tuohino (s. 22. toukokuuta 1975, Kiiminki) on suomalainen ralliautoilija, joka on kilpaillut 40 MM-rallissa useilla eri autoilla.

 Ura

Tuohino osallistui ensimmäiseen kilpailuusa kotikuntansa Kiimingin Rallisprintissä 1993 Ford Escort RS 2000 -autolla. 1995 Tuohino osallistui nuorten SM-sarjaan ja samana vuonna hänet valittiin AKK:n nuorten rallivalmennusryhmään. 1999 Tuohino voitti N-ryhmän ja 2001 A-ryhmän suomenmestaruuden. 2002 hän osallistui junioreiden SM-sarjaan ja saavutti heti ensimmäisellä kaudellaan kolmannen sijan. Samana kautena Tuohino ajoi ensimmäistä kertaa yksityistallin Ford Focuksella. 2004 Tuohino saavutti Suomen MM-rallin viidennen sijan ja seuraavalla kaudella hän pääsi Škodan tehdastallin kuljettajaksi.

Kaudella 2008 Tuohino ajaa rallin SM-sarjaa. Tähän mennessä hän on voittanut sarjan kolmesta osakilpailusta yhden ja sijoittunut kerran kolmanneksi. Kaudella 2011-2012 hän ajoi sm-rallia. Hän ajoi kolme ensimmäistä kisaa Ford S2000 autolla. Kaudella 2012-2013 hän ei aja mitään ralli sarjaa. Hän asuu tällä hetkellä Arabiemiraateissa ja ajaa motocrossia

teksti lainattu Wikipediasta

Amaryllis

Amaryllis (Amaryllis belladonna) on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva sipulikasvi, jota käytetään myös leikkokukkana. Sen viljely on aloitettu Hollannissa noin vuonna 1620. Puhekielessä amarylliksellä tarkoitetaan usein Hippeastrum-sukuun kuuluvia ritarinkukkia: jaloritarinkukkia ja jouluamarylliksiä.

Tuntomerkit

Amarylliksen kukkavanat nousevat sipulin sivuista. Kukkavarsi on ontto, ja voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi. Lehdet pitkät ja kapeat, lähes kukintovarren pituiset. Kukintovarren kärjissä on 8–10 kellomaisen kukan ryhmä. Väritys vaaleanpunaisesta karmiininpunaiseen ja valkoiseen. Leikkokukkakäytössä varren päähän laitetaan kuminauha tai teippiä estämään varren halkeamista.

teksti lainattu Wikipediasta

Koskikara

Koskikara (Cinclus cinclus) on kottaraisen kokoinen, pulleahko virtapaikkojen kalastaja.

Koko ja ulkonäkö

Valkeaa rintalaikkua lukuun ottamatta mustanruskea ja lyhytpyrstöinen lintu. Siivet ovat lyhyet ja lento suoraviivaista. Se syöksähtelee ja sukeltelee koskissa palaten kivelle tai jään reunalle tähystämään

teksti lainattu Wikipediasta

Viherpeippo

Viherpeippo (Carduelis chloris) on peippoihin kuuluva lintu.

Koko ja ulkonäkö

Viherpeipon pituus on noin 14–16 cm ja paino 25–32 grammaa. Koiras on naarasta suurempi.

Viherpeippo on väritykseltään kellanvihreä rinnasta ja sen selkäpuoli on harmaan vihreä. Siivissä on keltainen kuvio, joka muodostuu käsisulkien tyviosien värityksestä. Myös pyrstösulkien tyviosat ovat keltaiset. Koiras on naarasta huomattavasti kirkasvärisempi. Jotkut naaraat ovat melko harmaita ja keltaiset kuviot ovat pienialaisia. Nokka on korkea kekonokka. Koivet ovat tumman punertavat.

Lentää vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti. Ääni ”djyp-djyp”, varoittaa käheällä ”tsuii”-äänellä. Laulu koostuu erilaisista pulputuksista ja vihellyksistä sekä järripeippomaisesta ryystävästä äänestä. Pesimäajan ulkopuolella liikkuu parvissa, joissa saattaa olla satoja yksilöitä.

Vanhin suomalainen rengastettu viherpeippo on ollut 8 vuotta ja 8 kuukautta vanha.

teksti Wikipediasta

Urpiainen

Pakkasaamu

Kytölä pakkasaamuna

Muurahainen

Muurahaiset (Formicidae) ovat heimo yhdyskunnittain eläviä pieniä myrkkypistiäisiä, jonka yli 12 000 kuvatusta lajista Suomessa elää noin 60. Muurahaisten heimo on ollut olemassa jo yli sadan miljoonan vuoden ajan, joten ne ovat erittäin vanha eläinryhmä verrattuna esimerkiksi ihmiseen.

Muurahaiset ovat hyvin sopeutuvaisia eläimiä, minkä ansiosta ne ovatkin levittäytyneet kaikkialle maapallolle napa-alueita ja muutamia etäisiä saaria lukuun ottamatta. Muurahaisten yhdyskuntiin saattaa kuulua jäseniä vain muutamista aina kymmeniin tuhansiin yksilöihin riippuen lajista. Muurahaisten selvin tuntomerkki on vyötärö, joka muodostuu yhdestä tai useammasta jaokkeesta.

Muurahaisia tutkiva tiede on nimeltään myrmekologia ja muurahaistutkijoita sanotaan myrmekologeiksi. 

teksti lainattu Wikipediasta

Pers lasku ;)

Hömötiainen

Hileinen rauta

Tamppikoski