Käpytikka

Vanhakaupunki

Tallinna vanhakaupunki

Kesää kohden

Kimalainen

Kimalaiset (Bombus) ovat mesipistiäisiä. Niillä on tukeva, karvainen ruumis.

 Kimalaiset muodostavat yhdyskuntia niin kuin kesyt mehiläiset, mutta yhdyskunnat ovat yksivuotisia. Yhdyskunnan perustaa yksi hedelmöittynyt naaras, joka on talvehtinut sammaleen tai kiven alla. Se laskee munansa pesässä oleviin vahakennoihin. Pesänsä kimalaiset tekevät usein maan sisään, yleensä entiseen hiiren tai myyrän pesäkoloon. Munista kehittyy toukkia, jotka elävät hunajan ja siitepölyn seoksella. Kun toukat ovat läpikäyneet koteloasteen, niistä tulee työläisiä, tai uroksia eli kuhnureita. Kaikki työläiset ovat itse asiassa naaraita, mutta kuningattaren feromoni estää uusien naaraiden vastarinnan ja kahlitsevat ne työläisiksi. Työläisinä naaraat jatkavat pesän kehitystä ja kuningatar jää etupäässä munintakoneeksi. Syksyn tullessa kuningattaren estävän feromonin tuotanto lakkaa ja jo olemassa olevat, sekä uudet naaraat nousevat kapinaan ja hiljalleen tappavat kuningattaren, ellei kuningatar ennen kuolemaansa ehdi pois pesästä. Estävän feromonin lakattua muut naaraat pystyvät jopa munimaan ja myöskin munivat kilpaa toisiltaan. Urokset kehittyvät vain hedelmöittymättömistä munista, joten pesässä kehittyneet naaraat munivat vain hedelmöittymättömiä munia, joista kehittyy vain uroksia. Hedelmöittymättömiä munia munii myöskin kuningatar ja pesässä kehittyneiden naaraiden hedelmöitys alkaakin tässä vaiheessa. Hedelmättömät naaraat, sekä urokset kuolevat ennen pitkää ja hedelmälliset naaraat talvehtivat talven ja perustavat keväällä uudet pesät. Kimalaiset ovat tärkeimpiä kasvien pölyttäjiä. Kimalaisia on Suomessa yli 20 eri lajia.

teksti Wikipedia

Helikopteri

OH-HMV Nesteralli 2011 Isojärvi

Mustarastas

Mustarastas (Turdus merula) on varpuslintuihin kuuluva rastas.

Koiras on hiilenmusta ja nokka keltainen, naaras on tummanruskea selkäpuolelta, vaaleampi alta ja sen nokka on ruskea. Nuoren koiraan nokka on tumma pitkälle kevääseen. Nuori lintu on erotettavissa vanhasta haalistuneiden siiven isojen peitinhöyhenten perusteella.

Pituus 24,5–27 cm, siipien kärkiväli 34,5–40 cm paino 75,5–110 g.

Laulaa joskus puun korkeimmalla oksalla tai muualla korkealla olevassa kohdassa esimerkiksi maston huipulla.  Laulu^? on kaunista melodista lurittelua, jossa on huilumaisia ääniä ja joka kuuluu kauas kesäiltoina ja aikaisin aamuisin ennen auringon nousua. Lentoääni tilhimäinen sirinä. Varoittelee ”tsuk-tsuk”, ja oikein hädissään ollessaan viheltää erittäin korkeaa säveltä. Hämärissä kuulee jankuttavaa plinkutusta minuuttikaupalla yhteen menoon.

Vanhin suomalainen rengastettu mustarastas on ollut 9 vuotta 2 kuukautta 15 päivää vanha.

Levinneisyys
Koko napapiirin eteläpuolinen Eurooppa, Balkania myöten. Läntisessä Aasiassa muun muassa Iranissa on pari alalajia, Pohjois-Afrikassa omansa. Istutettu muun muassa Australiaan ja Uuteen Seelantiin, missä jo haitaksi alkuperäisille paikallisille lajeille. Pohjoisamerikkalainen samannäköinen lintu ei ole edes sukua.
Suomessa pesii yleisenä Tornio–Kainuu linjan eteläpuolella. Parimäärämme on n. 210 000 paria.
Mustarastas on osittaismuuttaja, jonka kannasta suurin osa muuttaa loka–marraskuussa Länsi-Eurooppaan, etenkin Ranskaan ja Isoon-Britanniaan. Ne palaavat maalis–huhtikuussa. Osa kannasta talvehtii Suomessa, varsinkin hyvinä pihlajanmarjatalvina runsaana. Talvella 2006–2007 talvehti runsaasti lintuja Suomen pääkaupunkiseudulla poikkeuksellisen lämpimän talven johdosta.

teksti Wikipedia

Kelo ja kuu

Punatulkku

Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.

Tuntomerkit

Punatulkun pituus on noin 16–19 senttimetriä ja paino 30–40 g. Sen kutsuääni on huilumainen ”hjyy”. Laulu on hiljaista rupattelua latvustossa. Linnun päälaki on musta, samoin siivet ja pyrstö. Siivissä on lennon aikana näkyvä valkoinen raita. Nokka on musta ja lyhyt, kita violetti. Aikuisella koiraalla on punertava rinnus, naarailla ja nuorilla linnuilla on harmaanruskea yleisväritys.

Vanhin suomalainen rengastettu punatulkku on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen tulkku, 12 vuotta 7 kuukautta.

teksti Wikipedia

Järripeippo

Järripeippo (Fringilla montifringilla) on peipon itäinen lajipari.

Koko ja ulkonäkö

Peipon kokoinen. Pituus 14–16 cm, paino 20–25 g. Paras kenttätuntomerkki on puhtaan valkoinen yläperä. Syksyisen sulkasadon jälkeen koiraan sinimusta pää, kaula ja etuselkä peittyvät harmaanruskeilla höyhenreunoilla. Naaras on hillitympi väriltään kuin koiras talvipuvussaan. Höyhenten kulumisen johdosta koiraan juhlapuku on keväällä upea.

Ääni on käheä ”järr” tai ruma käheä rääkäisy. Laulu on hyvin vaatimaton ryystävä säe, vähän kuin viherpeipon.

Vanhin suomalainen rengastettu järripeippo on ollut 8 vuotta 1 kuukautta 15 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen, vähintään 14 vuotta 8 kuukautta vanha lintu.

teksti Wikipedia

Pyrstötiainen

Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) on erittäin pieni, huomiota herättävän pitkäpyrstöinen pikkulintu, joka kuuluu varpuslintujen lahkoon. Sen esiintymisalueeseen kuuluu suurin osa Euroopan ja Aasian alueista. Laji ei kuuluu muuttolintuihin, vaikka sen joskus tiedetäänkin tehneen muuttomatkoja Koillis-Euroopassa.

Koko ja ulkonäkö

Pyrstötiaisen pituus on 13–16 cm, paino 7–10 g, ja se on Suomen pienimpiä pesimälintuja.

Linnun vartalo on vain 6–8 cm pitkä, mutta pyrstö on lähes yhtä pitkä. Selkäpuoli on mustan ja ruskean kirjava, pää ja vatsapuoli vaaleat. Se roikkuu usein pystyssä puun rungolla, oksassa tai talipallon kyljessä, ja näyttää siis P-kirjaimelta.

Suomessa ja Pohjois-Euroopassa pesivällä alalajilla caudatus on kokovalkea pää, kun taas Manner-Euroopan alalajilla europaeus, jota harvoin tavataan Suomessa, valkoisessa päässä on pitkä tumma juova.

Pyrstötiainen ei nimestään huolimatta kuulu varsinaisiin tiaisiin Paridae, vaan muodostaa oman heimonsa Aegithalidae. Se on luonteeltaan seurallinen ja liikkuu pesimäajan ulkopuolella parvissa, joissa syksyllä voi olla jopa 100 yksilöä. Tavallisimpia ovat 10–15 yksilön vilkkaasti hyörivät ja vikisevät parvet.

Ääniä ovat kirkas ja korkea tiititys, karhea surina ja näppäilevä "tek". Suuresta parvesta kuuluva ääntely on tarkkakorvaiselle unohtumaton kokemus.

Vanhin suomalainen rengastettu pyrstötiainen on ollut 2 vuotta 6 kuukautta 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 10 vuoden 9 kuukauden ikäinen lintu.

teksti Wikipedia

Urpiainen

Leppälintu

Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) on sieppoihin kuuluva lintu.

Koko ja ulkonäkö

Pituus 14 cm, paino 14–19 g, siipien kärkiväli 21–24 cm. Koiraan rinta ja pyrstö ovat oranssinpunaiset ja pää harmaa. Nimi leppä tulee vanhasta verta tarkoittavasta sanasta ja viittaa juuri linnun punaiseen väritykseen. Otsa on vaalea ja kurkku musta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita ja niiden pyrstö on oranssinpunainen. Vanhoilla leppälinnuilla on sulkasato heinä–elokuussa, jonka jälkeen iän ja sukupuolen määritys maastossa on vaikeaa.

Koiras laulaa aktiivisesti toukokuussa, usein puun latvassa. Laulaa usein myös yöllä.  Laulu^? on kirkas säe, jota seuraa lyhyt matkintoja käsittävä liverrys. Laulun alkuosaa voisi kirjaimin kuvata "hiitryitryitryi". Varoitusääni on pajulintumainen ”hyit”.

Vanhin suomalainen rengastettu leppälintu on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 7 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut tanskalainen 10 vuoden 3 kuukauden ikäinen yksilö.

teksti Wikipedia

Ralli tunnelmaa 2009

Talitintit

Koskikara

Pikkuvarpunen

Pikkuvarpunen (Passer montanus) on laajalle levinnyt Vanhan maailman varpunen. Alun perin Linné nimesi lajin peipoksi, Fringilla montanus.

Koko ja ulkonäkö

Pikkuvarpunen on noin 14–16 cm pitkä ja 22–23 g painava varpusen sukulaislaji. Pikkuvarpusista suurin osa on olemukseltaan hieman varpusia sirompia. Tärkeimpiä eroja varpuseen ovat pähkinänruskea päälaki, musta täplä valkoisella poskella ja kirkassointisemmat äänet. Tyypillinen lentoääni on kova ”jäk, jäk”. Uros ja naaras ovat samannäköisiä keskenään. Nuoren linnun pään väritys on harmaansävyinen. Kaikilla pikkuvarpusilla on täydellinen sulkasato elo–syyskuussa, minkä jälkeen ikäluokkia ei voi erottaa.

Vanhin suomalainen rengastettu pikkuvarpunen on ollut 6 vuotta 1 kuukautta 4 päivää vanha.Euroopan vanhin pikkuvarpunen on ollut ranskalainen 13 vuotta 1 kuukautta vanha yksilö.

teksti Wikipedia

Koskikara

Koskikara (Cinclus cinclus) on kottaraisen kokoinen pulleahko varpuslintu, joka sukeltaa ravintonsa virtaavista vesistä.

Koko ja ulkonäkö

Koskikara on valkeaa rintalaikkua lukuun ottamatta mustanruskea ja lyhytpyrstöinen lintu. Siivet ovat lyhyet ja lento suoraviivaista. Se syöksähtelee ja sukeltelee koskissa palaten kivelle tai jään reunalle tähystämään.

teksti Wikipedia

Ruusu

Urpiainen

Urpiainen 12.3.2011

Kaktuksen kukka

Kaktuskasvit eli kaktukset (Cactaceae) ovat kaksisirkkaisten kasvien heimo, jonka 1500–1800 lajia ovat pääasiassa piikikkäitä mehikasveja. Sukuja on tulkinnasta riippuen 24–220, joskin noin 90 on laajimmin hyväksytty määrä.

Kaktukset kasvavat alkuperäisenä vain Amerikan mantereella; merkittävä poikkeus on kuitenkin Rhipsalis baccifera, joka on viimeisten muutaman tuhannen vuoden aikana levinnyt trooppiseen Afrikkaan, Madagaskarille ja Sri Lankaan todennäköisesti muuttolintujen mukana. Ihmisen tuomina kaktuksia esiintyy villiintyneenä trooppisilla seuduilla ympäri maailmaa. Alkuperäisillä esiintymisseuduillaan kaktusten tyypillinen elinympäristö on aavikko tai kuiva aro, tosin eräät kasvavat myös epifyytteinä sademetsien puissa.

Kaktukset ovat kehittyneet todennäköisesti 30–40 miljoonaa vuotta sitten, jolloin Amerikka oli jo siinä määrin irtaantunut muista mantereista, etteivät ne enää levinneet Amerikan ulkopuolelle.

Urpiainen

Jäälintu

Kuu

Lämmintä ja kylmää

Tamppikoski

Virta

Tamppikoski

Orava

Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva, Suomessakin varsin yleisesti esiintyvä nisäkäslaji.

Tuntomerkit

Täysikasvuisen oravan ruumis on 19–28 cm ja häntä 14–24 cm pitkä. Painoa oravalla on 200–480 gramman väliltä.

Oravan tunnistaa helposti pitkästä tuuheasta hännästä. Oravien silmät ovat melko suuret ja eteenpäin työntyvät, minkä vuoksi niiden näkökenttä on laaja. Vatsa on aina valkea, ja pään sivut ovat yleensä punertavan harmaat, mutta selän ja kylkien väritys voi vaihdella punaisen ja ruskean sävyistä lähes mustaan tai jopa valkoisenkirjavaan. Musta värimuoto on perinnöllinen, ja sitä tavataan erityisesti Etelä-Euroopassa ja eräillä saarilla, kuten Viron Saarenmaalla ja Hiidenmaalla. Suomen oravakannassa tavataan erilaisia värityyppejä: mustahäntäinen tumma kuusiorava, punahäntäinen vaalea mäntyorava sekä ruskeahäntäinen orava lukuisine välimuotoineen. Orava vaihtaa karvan kaksi kertaa vuodessa. Korvien karvatupsut kehittyvät syksyn kuluessa ja putoavat keväällä pois. Uros ja naaras muistuttavat toisiaan sekä ulkomuodoltaan että kooltaan.

Oravan ääntely on säksätystä, undulaattimaista kujerrusta tai kurnutusta ja niiskuttelua.

teksti Wikipedia

Sinitiainen

Suojen tässä näitä mun eväitä ;)

Jääpuikko

Käpytikka

Käpytikka (Dendrocopos major) on tikkalintuihin kuuluva lintu. Sen levinneisyysaluetta on Eurooppa ja pohjoinen Aasia.

Koko ja ulkonäkö

Täysikasvuisen käpytikan pituus on noin 23–26 senttiä ja paino noin 80 grammaa. Lajin tunnistaa punaisesta alaperästä, mustasta päälaesta ja isoista valkoisista hartialaikuista. Koiraalla on kirkkaanpunainen niskalaikku. Nuorella yksilöllä päälaki on kokonaan punainen. Vatsapuolelta lintu on vaalea.

teksti Wikipedia

Urpiainen

Urpiainen (Carduelis flammea) on pieni siemensyöjälintu, joka syksyisin ja talvisin esiintyy joskus suurissakin parvissa.

Koko ja ulkonäkö

Urpiaisen pituus on noin 12–14 cm ja paino 12–15 grammaa.

Urpiainen on jaettu useisiin alalajeihin. Suomessa pesii nimialalaji flammea ja viime vuosina myös eteläinen cabaret.

Juhlapukuinen koiras muistuttaa hemppokoirasta, sillä on punainen rinta ja punainen otsatäplä. Urpiaisen selkä on juovikas ja maha vaaleampi. Nokka on lyhyt ja keltainen. Naaras ja nuori lintu ovat harmaanruskean kirjavia ja viiruisia, ja punaista on vain otsassa, jos siinäkään. Cabaret on kooltaan hieman pienempi ja puku on ruskeampi kuin flammean.

Laulu on vaatimatonta surinaa ja kutsuäänten toistoa, jonka koiras saattaa esittää laululennossa. Kutsuääni on samea ”dsä-dsä-dsä”, varoitusääni venytetty ”tsuii”.

Vanhin suomalainen rengastettu urpiainen on ollut 10 vuotta 6 kuukautta ja 20 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin urpiainen.

teksti Wikipediasta