Leskenlehti

Leskenlehti (Tussilago farfara) on asterikasveihin kuuluva monivuotinen, matalakasvuinen kasvi. Sitä tavataan yleisesti lähes koko Euroopassa. Myös Suomessa se on hyvin yleinen laji. Leskenlehti on Itä-Uudenmaan maakuntakasvi.

Leskenlehden juurakko on pitkä, haarova ja suomuinen ja se voi kasvaa jopa 70 cm syvyyteen. Edellisenä syksynä lehtiruusukkeisiin kehittyneet kukintosilmut kasvavat kukkiviksi versoiksi keväällä ennen uusien lehtien ilmestymistä. Tukevien, 5–15 cm korkeiden kukkavarsien latvaan muodostuu yksi mykerö kuhunkin. Kukkavarret ovat punertavaruskeasuomuisia, karvaisia ja suoria, hedelmävaiheessa varret pitenevät ja tulevat nuokkuvalatvaisiksi. Kukat ovat kirkkaankeltaisia. Kukinnan jälkeen ilmaantuvat suurikokoiset lehdet ovat ruusukkeena. Lehdet ovat kooltaan 10–20 cm leveitä, herttamaisia tai munuaismaisia, halkoisia ja epäsäännöllisesti nirhalaitaisia. Päältä lehdet ovat lähes kaljuja, alta tiheästi vaaleakarvaisia. Lehdet tukahduttavat tehokkaasti muun kasvillisuuden ja takaavat osaltaan leskenlehdelle elinvoiman, jonka vuoksi se saattaa kukkia samalla paikalla hyvinkin sinnikkäästi vuodesta toiseen. Leskenlehden hedelmä on lieriömäinen, lenninhaivenella varustettu pähkylä. Kasvi leviää tehokkaasti lentävien pähkylöiden ja monivuotisen, maassa rönsyävän juurakkonsa avulla.

Leskenlehti on Suomessa yksi ensimmäisiä keväällä kukkaan puhkeavia kasveja. Ensimmäiset leskenlehdet ilmestyvät Etelä-Suomessa aurinkoisille pälville jo huhtikuun alussa, ja kukinta on parhaimmillaan huhtikuun loppupuoliskolla. Kukinta jatkuu sitten taantuvana koko toukokuun ajan. Lapissa leskenlehtien pääkukinta sijoittuu sen sijaan touko-kesäkuun vaihteeseen.

teksti Wikipedia

Mallorca

Alcúdian vanha kaupunki

Alcúdian vanha kaupunki on upeiden 1500-luvulla rakennettujen muurien ja vallihautojen ympäröimä vanha kaupunginosa Alcúdiassa. Vanhaa kaupunkia kiertävä muuri torneineen ja linnoitustöineen on upea näkymä ja etenkin iltaisin portit ja tornit ovat tunnelmallisesti valaistuja. Muurien sisäpuolelta kulkee kapeita vanhojen rakennusten ympäröimiä kävelykatuja, joiden varrella voi aistia huikean kontrastin modernin turistikeskuksen ja Alcúdian vanhan kaupunginosan välillä. Muurien ympäröimä alue on läpimitaltaan noin 400 metrin levyinen ja se kätkee sisäänsä paljon nähtävää.

 Kävelykatujen varsilla on kahviloita ja ravintoloita ja jonkin verran pieniä vaatteita ja muita käsityönä valmistettuja tuliaisia myyviä putiikkeja. Alueella on myös useita kulttuurinähtävyyksiä, kuten vanha kellotorni ja jykevä kivikirkko alueen lounaiskulman pienellä aukiolla. Kirkon lähettyvillä on myös Pollentian monograafinen museo. Muurien ulkopuolella noin 100 metriä alueen eteläpuolella on lisää roomalaisten aikaisia raunioita ja vanha roomalainen teatteri. 

teksti Mallorcatour.net

Kyy

Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on Euroopan yleisin myrkkykäärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja sitä tavataan kaikkialla Euraasian pohjoisosissa.

Kyy on rantakäärmeen ja Ahvenanmaalla elävän kangaskäärmeen ohella yksi kolmesta Suomen luonnossa esiintyvästä käärmelajista. Kyy on ainoa Suomen luonnossa esiintyvä myrkkykäärme. Kyyn elinaluetta ovat lämpimät ja aurinkoiset maa-alueet, joista löytyy myös suojapaikkoja, esimerkiksi hakkuuaukeat, peltojen ja soiden reuna-alueet ja kallioiset seudut. Kyitä tavataan lähes koko Suomessa, Lapissa aina Ounastunturin ja Saariselän korkeudelle saakka. Kyy kuuluu kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon.

teksti Wikipedia

Leppä

Lepät (Alnus) on koivukasvien (Betulaceae) heimoon kuuluva kasvisuku, joka sisältää noin 30 puu- ja pensaslajia. Lepät ovat levinneet koko pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealle vyöhykkeelle, joitain lajeja tavataan myös Andeilla. Suomessa kasvaa kaksi lajia yleisenä, harmaaleppä (Alnus incana) ja tervaleppä (Alnus glutinosa), jotka ovat myös laajalle levinneitä Euraasiassa.

Kuvaus

Lepät ovat kesävihantia yksikotisia puita tai pensaita. Kuori on tummanharmaa tai harmaa. Talvisilmut ovat yleensä perällisiä ja 4–6 mm pituisia. Lehdet kasvavat kierteisesti ja lehtilapa on yleensä ehyt.

Lepät kukkivat tavallisesti ennen lehtien puhkeamista. Hedekukinto on pitkä norkko. Emikukinto on lyhyt ja puutuu koivuista poiketen vanhetessaan tummanruskeaksi, kovaksi, käpymäiseksi ja runsaan sentin mittaiseksi siemennorkoksi, joka jää kiinni oksaan seuraavaksi talveksi. Hedelmä on pieni ja ruskea, siivetön tai kapealti siipipalteinen pähkylä.

Molemmat Suomen leppälajit kukkivat hyvin varhain keväällä ennen lehtien puhkeamista. Hedenorkoista leviävä siitepöly aiheuttaa monille ihmisille keväisin allergiaoireita.

Leppä voi hyvällä kasvupaikoilla elää yli satavuotiaaksi. Suurin leppälaji on pohjoisamerikkalainen punaleppä (Alnus rubra), joka voi kasvaa jopa 40 metrin korkuiseksi. Suomessa harmaaleppä voi parhaimmillaan kasvaa 25 metriseksi, tervaleppä hieman korkeammaksi. Monet lepät jäävät pieniksi pensaiksi.

Leppälajeille tyypillistä on taipumus kasvattaa juurivesoja. Myös kaadettu leppä lähtee yleensä kasvamaan uudestaan kannosta. Lepät kasvavat nopeasti ja monia lajeja voidaan pitää pioneeripuulajeina. Lepät kestävät kovaa tuulta ja sietävät hyvin saasteita.

Leppien juurinystyröissä elää Frankia-sädesieniä, jotka kykenevät sitomaan typpeä ilmasta. Leppä elää symbioosissa näiden nystyräbakteerien kanssa tarjoten niille ravintoa ja saaden niiltä typpiyhdisteitä. Runsaan typensaantinsa takia lepän ei tarvitse syksyllä varastoida lehtiensä typpiyhdisteitä, minkä vuoksi puu pudottaa lehtensä vihreinä. Runsasravinteisen lehtikarikkeen ansiosta lepät muuttavat kasvupaikkansa maaperää aikaisempaa hedelmällisemmäksi.

teksti Wikipedia

Kurki

Kurki (Grus grus) on kurkilintujen lahkoon kuuluva lintulaji.

Koko ja ulkonäkö

Kurjen vartalo on harmaa, pää ja kaula mustavalkoiset ja päälaki punainen. Kaukaa katsottuna kurki muistuttaa ulkonäöltään harmaahaikaraa, vaikkei ole sille mitään sukua. Kurjen erottaa harmaahaikarasta varmimmin siitä, että kurki lentää kaula suorana, harmaahaikara kaula taivutettuna.

Kurjen pituus on 95–120 cm, paino 4–6 kg ja siipien kärkiväli noin 2 m. Kurjen äänet ovat raikuvan voimakkaita. Poikaset ja nuoret linnut vinkuvat korkealla ja kuuluvalla äänellä.

Vanhin suomalainen rengastettu kurki on ollut 17 vuotta 2 kuukautta 25 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin.

Levinneisyys

Kurki pesii Euroopan ja Länsi-Aasian pohjoisosissa. Suomen kurkikanta on kaksinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuonna 2004 Suomessa pesi noin 19 000 kurkiparia. Vuosina 2006-2009 kannanarvio oli jo 30-40 000 paria. Se on pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Afrikassa (Marokossa ja Etiopiassa), Etelä-Aasiassa (Pakistanissa, itäisessä Kiinassa) ja Etelä-Euroopassa. Keväällä ne saapuvat huhtikuun puolivälin paikkeilla, ja syksyllä lähtevät syyskuussa ja lokakuun alkupuoliskolla. Kurjet lentävät V-muotoisissa auroissa, joissa suurten lintujen ilmanvastus on pienempi kuin yksin lentäessä. Auran kärjessä lentävää vaihdellaan. Suurimmissa auroissa voi olla satoja lintuja. Suomalaisten kurkien muuttoreittejä on tutkittu satelliittilähettimien avulla vuodesta 2006.

Maailmanlaajuisesti populaatio käsittää 210 000–250 000 yksilöä, joista enin osa pesii Venäjällä ja Fennoskandiassa

teksti Wikipedia.

Punarinta

Punarinta (Erithacus rubecula) on Euroopassa yleinen pieni varpuslintu, joka luokiteltiin ennen rastaisiin, mutta nyttemmin on siirretty sieppojen heimoon. Punarinta ääntelee tikitystä muistuttavalla äänellä ”tik-tik-tik…”. Punarinnan laulu on kaunista, vienoa ja voidaan kuulla erityisesti hämärän aikoihin.

Aikuinen punarinta on helppo tunnistaa oranssista rinnasta ja kurkusta. Nuori lintu on ruskea ja kauttaaltaan vaaleanruskeiden täplien kirjavoima. Sekä vanhoilla että nuorilla punarinnoilla on täydellinen sulkasato elo–syyskuussa, minkä jälkeen niitä on vaikea maastossa määrittää iälleen.

Vanhin suomalainen rengastettu punarinta on ollut 11 vuotta 4 kuukautta 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut puolalainen 17 vuotta 3 kuukautta vanha punarinta.

Ravinto

Hyönteiset ja muut selkärangattomat, talvella siemenet, marjat ja mahdollisesti ruokintapaikkojen antimet

Orava

Kuovi

Kuovi eli vanhalta nimeltään isokuovi (Numenius arquata) on Euroopan suurin kahlaajalaji. Tämä varhain palaava muuttolintu esiintyy myös Suomessa. Siihen liittyy sananlasku: "Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle."

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 48–57 cm ja siipiväli 89–106 cm. Isokuovilla on pitkä noin 9–15 cm alaspäin kaareutuva nokka. Naaraan nokka on pidempi kuin koiraan ja nuoren linnun. Isokuovi voidaan sekoittaa oikeastaan vain sitä muistuttavaan pikkukuoviin. Isokuovin yleisväritys on harmaanruskea, puvussa on viiruja ja poikittaistäplitystä. Lintu lentää laiskanomaisesti ja voi muistuttaa lokkia lennossa; lennossa selästä erottuu valkea kiila ja tumma käsisiipi.

Isokuovi on suurin Suomessa tavattavista kahlaajista

teksti Wikipedia

Pihakoivu

Pihakoivun kaato. Tapani Mitronen hoiti homman ammattimaisesti

Hömötiainen

Kärpänen

Kukkakärpänen

Koskikara

Uitamonkoski

Punarinta

Punarinta (Erithacus rubecula) on Euroopassa yleinen pieni varpuslintu, joka luokiteltiin ennen rastaisiin, mutta nyttemmin on siirretty sieppojen heimoon. Punarinta ääntelee tikitystä muistuttavalla äänellä ”tik-tik-tik…”. Punarinnan laulu on kaunista, vienoa ja voidaan kuulla erityisesti hämärän aikoihin.

Aikuinen punarinta on helppo tunnistaa oranssista rinnasta ja kurkusta. Nuori lintu on ruskea ja kauttaaltaan vaaleanruskeiden täplien kirjavoima. Sekä vanhoilla että nuorilla punarinnoilla on täydellinen sulkasato elo–syyskuussa, minkä jälkeen niitä on vaikea maastossa määrittää iälleen.

Vanhin suomalainen rengastettu punarinta on ollut 11 vuotta 4 kuukautta 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut puolalainen 17 vuotta 3 kuukautta vanha punarinta.

Triumph

Bongattu Jyväskylässä

Närhi

Närhi (Garrulus glandarius) on värikäs varislintu, joka oppii matkimaan kuulemiaan ääniä.

Koko ja ulkonäkö

32–35 cm pitkä lintu, jonka siipien kärkiväli on 54–58 cm. Sen pääväri on punaisenharmaa ja pyrstö mustahko. Pyrstön tyvi ja yläperä ovat valkoiset. Sen siivet ovat mustat ja siiven peitinhöyhenet siniset ja mustajuovaiset. Naamassa on musta viiksijuova. Otsa- ja päälaenhöyhenet ovat usein pörhistettyinä. Lennossa kiinnittyy huomio valkoisena loistavaan yläperään. Aukealla paikalla lento on epävarman näköistä ja hoippuvaa, mutta metsässä närhi lentää taitavasti ja äänettömästi. Tavallisin ääni on voimakas, ruma rääkäisy. Laulua kuulee erityisesti maalis–huhtikuussa. Se on hiljaista rupattelua, missä on matkintoja ja kitiseviä ääniä.

Vanhin suomalainen rengastettu närhi on ollut 13 vuotta 5 kuukautta 29 päivää vanha.

teksti Wikipedia

Loistokultasiipi

Loistokultasiipi (Lycaena virgaureae) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen.

Koko ja ulkonäkö

Loistokultasiiven siipien kärkiväli on 23–34 mm. Koiraan siipien yläpinnan pääväri on hohtavan kullanpunainen eikä niillä ole täpliä, naaraan siipien yläpinnat ovat kuparinpunaiset ja mustien täplien kirjavoimia. Molempien sukupuolien takasiiven alapinnan pääväri on kellanharmaa. Toukka on väriltään vihreänkellertävä.

teksti Wikipedia

Mustarastas

Mustarastas (Turdus merula) on varpuslintuihin kuuluva rastas

Koiras on hiilenmusta ja nokka keltainen, naaras on tummanruskea selkäpuolelta, vaaleampi alta ja sen nokka on ruskea. Nuoren koiraan nokka on tumma pitkälle kevääseen. Nuori lintu on erotettavissa vanhasta haalistuneiden siiven isojen peitinhöyhenten perusteella.

Pituus 24,5–27 cm, siipien kärkiväli 34,5–40 cm paino 75,5–110 g.

Laulaa joskus puun korkeimmalla oksalla tai muualla korkealla olevassa kohdassa esimerkiksi maston huipulla. Laulu on kaunista melodista lurittelua, jossa on huilumaisia ääniä ja joka kuuluu kauas kesäiltoina ja aikaisin aamuisin ennen auringon nousua. Lentoääni tilhimäinen sirinä. Varoittelee ”tsuk-tsuk”, ja oikein hädissään ollessaan viheltää erittäin korkeaa säveltä. Hämärissä kuulee jankuttavaa plinkutusta minuuttikaupalla yhteen menoon.

Vanhin suomalainen rengastettu mustarastas on ollut 9 vuotta 2 kuukautta 15 päivää vanha.

teksti Wikipedia

Kalalokki

Kalalokki (Larus canus) on keskikokoinen, Euraasian pohjoisosissa yleisenä esiintyvä lokkilaji.

Koko ja ulkonäkö

Kalalokilla on vaalean siniharmaa selkäpuoli, valkea vatsapuoli ja pää, sekä mustat siivenkärjet, joiden kärjessä on valkoiset laikut. Sillä on kellanvihreät jalat ja keltainen nokka. Talvipuvussa pää ja kaula ovat harmaankirjavat. Yksivuotias kalalokki on ruskeankirjava. Kaksivuotias alkaa jo muistuttaa aikuista, mutta siipien kärjissä on enemmän mustaa, koivet ovat harmahtavat ja nokassa on musta rengas. Kalalokin pituus on 42 cm ja siipien kärkiväli 120 cm. Ääni pilkallinen "kiäh kiäh kiäh". Soidinkaklatus on meren tunnusomaisimpia ääniä: kimeä "kaija-kaija-kaija...". Varoitusääni haukkuva, kimeä "kja, kja, kja".

Rengastettaessa jalkaan laitetaan nykyään rengas, jonka koko Suomessa ilmaistaan kirjainkoodilla CT. Vanhin suomalainen rengastettu kalalokki on ollut 31 vuotta ja kahdeksan kuukautta vanha.^lähde? Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 33 vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen kalalokki.

teksti Wikipedia

Palsankylä

hurjaa kyytiä

Hömötiainen

Mustarastas

Mustarastas (Turdus merula) on varpuslintuihin kuuluva rastas.

Koiras on hiilenmusta ja nokka keltainen, naaras on tummanruskea selkäpuolelta, vaaleampi alta ja sen nokka on ruskea. Nuoren koiraan nokka on tumma pitkälle kevääseen. Nuori lintu on erotettavissa vanhasta haalistuneiden siiven isojen peitinhöyhenten perusteella.

Pituus 24,5–27 cm, siipien kärkiväli 34,5–40 cm paino 75,5–110 g.

Laulaa joskus puun korkeimmalla oksalla tai muualla korkealla olevassa kohdassa esimerkiksi maston huipulla.  Laulu^? on kaunista melodista lurittelua, jossa on huilumaisia ääniä ja joka kuuluu kauas kesäiltoina ja aikaisin aamuisin ennen auringon nousua. Lentoääni tilhimäinen sirinä. Varoittelee ”tsuk-tsuk”, ja oikein hädissään ollessaan viheltää erittäin korkeaa säveltä. Hämärissä kuulee jankuttavaa plinkutusta minuuttikaupalla yhteen menoon.

Vanhin suomalainen rengastettu mustarastas on ollut 9 vuotta 2 kuukautta 15 päivää vanha.

teksti Wikipedia

Orava

Poseerauskuva sivulta

Viherpeippo

Viherpeippo (Carduelis chloris) on peippoihin kuuluva lintu.

Koko ja ulkonäkö

Viherpeipon pituus on noin 14–16 cm ja paino 25–32 grammaa. Koiras on naarasta suurempi.

Viherpeippo on väritykseltään kellanvihreä rinnasta ja sen selkäpuoli on harmaan vihreä. Siivissä on keltainen kuvio, joka muodostuu käsisulkien tyviosien värityksestä. Myös pyrstösulkien tyviosat ovat keltaiset. Koiras on naarasta huomattavasti kirkasvärisempi. Jotkut naaraat ovat melko harmaita ja keltaiset kuviot ovat pienialaisia. Nokka on korkea kekonokka. Koivet ovat tumman punertavat.

Lentää vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti. Ääni ”djyp-djyp”, varoittaa käheällä ”tsuii”-äänellä. Laulu koostuu erilaisista pulputuksista ja vihellyksistä sekä järripeippomaisesta ryystävästä äänestä. Pesimäajan ulkopuolella liikkuu parvissa, joissa saattaa olla satoja yksilöitä.

Vanhin suomalainen rengastettu viherpeippo on ollut 8 vuotta ja 8 kuukautta vanha.

teksti Wikipedia

Tamppikoski

Luca ja Jeppe

Kaverukset lenkillä

Teeri

Teeri (Lyrurus tetrix, aiemmin Tetrao tetrix) on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä elävä kanalintu.

 Koko ja ylkonäkö

Teeren sukupuolet ovat eri kokoiset. Naaraan pituus on noin 40–45 cm,siipiväli noin 65cm. Koiras 49–58 cm,siipiväli noin 80 cm. Teeriuroksen väritys on lähes kokonaan musta, mutta sillä on valkoista siivissä ja pyrstön alapuolella, sen päässä on myös punaista. Naaraalla väritys on ruskeankirjava ja se sopeutuu yleensä hyvin ympäröivään maastoon. Paino on teeriuroksella 1,0–1,5 kiloa ja naaraalla yleensä alle kilon. Sen erottaa hyvin metsosta sen pyrstössä olevasta lovesta.

Teeren ääni on soidinaikana selvästi erottuva kujertava pulputus. Naaraan ääni on kotkotusta. Soiden laitamilla ja soilla teeri ääntelee suhisten tsu - suiiii, jota käytetään matkittuna teeren metsästämisen apukeinona.

teksti Wikipedia

Telkät

Telkkä (Bucephala clangula) on sorsien heimoon kuuluva sälönokkainen vesilintu ja kokosukeltaja. Telkkä on vilkas ja pirteä lintu, joka on varsinkin muuttoaikoina hyvin valpas ja varovainen. Sen lento on erityisen nopeaa ja se nousee vedestä kevyesti.

Suomeksi telkkää on kutsuttu vanhastaan myös sotkaksi. 1900-luvulla vakiintuneessa linnunnimistössä sotka-nimitystä käytetään kuitenkin Aythya-suvun sorsalinnuista. Kalevalassa maailma syntyy, kun Ilmattaren polvelle pesineen sotkan seitsemän munaa särkyvät. Runon sotkan tulkitaan tarkoittavan nimenomaan telkkää, joskin runon toisinnoissa esiintyy samassa roolissa myös muita lintuja, kuten alli ja haapana.

Koko ja ulkonäkö

Telkän luonteenomainen lajipiirre on kolmiomainen pää, josta erottuu selvästi kirkkaankeltainen silmä. Monissa kielissä telkän nimi merkitsee kultasilmää. Telkkä on 40–51 cm pitkä. Naaraan pää on ruskea, yläruumis tummanharmaa, etukaula ja vatsa valkoiset ja valkoinen kylkijuova. Koiraan selkä ja pyrstö ovat mustat ja vatsapuoli on valkoinen. Lokakuun lopulla – marraskuun alussa vanha koiras saa juhlapuvun, joka sillä on kesäkuuhun saakka. Siinä pää ja kaula ovat vihertävänhohtoisen mustat. Naaraan erottaa koiraasta ruskean pään ja tuhkanharmaan yleisvärityksen avulla. Vanha naaras saa marraskuussa juhlapuvun, jossa etuselkä ja hartiat ovat siniharmaat. Pää on suklaanruskea ja kaulassa on selvä valkoinen rengas.

Vanhin suomalainen rengastettu telkkä on ollut 15 vuotta yhden kuukauden vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 16 vuotta 11 kuukautta vanha telkkä.

teksti Wikipedia

Sudenkorennot

Sudenkorennot (Odonata) on hyönteisten lahko. Se on eräs vanhimmista nykyisin esiintyvistä hyönteislahkoista ja lajeja tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 5700. Lahko on hyvin edustettuna myös fossiiliaineistossa.

Yleistä

Sudenkorennot ovat keskikokoisia tai kookkaita hyönteisiä. Toukat kehittyvät yleensä vedessä ja monet lajit elävät myös aikuisena yleensä sisävesistöjen äärellä. Joidenkin lajien toukkavaiheet elävät ilmeisesti pohjakarikkeessa sademetsissä. Eräiden lajien aikuiset liikkuvat pitkiä matkoja ja niitä voidaan tavata kaukana vesistöistä.

Sudenkorennot jaetaan kolmeen alalahkoon, joista suurimmat ovat hentosudenkorennot (Zygoptera) sekä aitosudenkorennot (Anisoptera). Primitiivinen kolmas alalahko, Anisozygoptera, koostuu nykyään kahdesta lajista Aasiassa. Varsinkin aitosudenkorentojen tyypillinen piirre ovat erittäin suuret verkkosilmät, jotka peittävät suuren osan eläimen päästä. Ne ovat myös erittäin taitavia lentäjiä ja aikuiset aitosudenkorennot saalistavatkin nimenomaan lentäviä hyönteisiä sekä muita sudenkorentoja. Aitosudenkorennon tunnistaa suuresta koosta ja tavasta pitää siipiä kokonaan auki laskeutumisen jälkeen. Hentosudenkorennot taas ovat pienikokoisia ja pitävät yleensä laskeuduttuaan siipensä laskostettuna ruumista vasten.

Sudenkorennot ovat ihmiselle hyödyllisiä, koska ne saalistavat ravinnokseen tuholaisiksi katsottuja hyönteisiä kuten hyttysiä ja paarmoja. Suurimman osan elämästään sudenkorennot elävät yleensä toukkavaiheessa veden alla, jolloin ne ovat erityisen ahnaita petoja. Suurimmat lajit voivat iskeä jopa pienten kalojen tai kalanpoikasten kimppuun. Sudenkorennot purevat ihmistä vain kiinni otettuina, mutta ne eivät ole myrkyllisiä.

Suomessa esiintyy 55 sudenkorentolajia. Osa lajeista on rauhoitettu EU-direktiivillä ja niiden kiinni ottaminen sekä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Rauhoitetut lajit ovat viherukonkorento, kirjojokikorento, lummelampikorento,, sirolampikorento ja täplälampikorento.

Kansanuskomuksen mukaan sudenkorento voi ommella nukkuvan silmät kiinni.

teksti Wikipedia

Lato