Jäkälät (Lichenes) on symbioottinen eliöryhmä, joka koostuu sienestä ja mikroskooppisista viherlevistä tai syanobakteereista. Jäkälien ulkomuoto määräytyy sieniosakkaan mukaan, jonka seurauksena ne saavat tieteellisen nimensä sienen perusteella. Yleensä sieni kuuluu kotelosieniin (Ascomycota), harvoin kantasieniin (Basidiomycota). Jäkälälajeja arvioidaan olevan noin 15 000, joista Suomessa esiintyy noin 1 500 lajia.
Rakenne
Jäkälillä on erilaistumaton sekovarsi, joka koostuu sieniosakkaasta ja yhteyttävästä levä- tai syanobakteeriosakkaasta. Joskus sekovarren muodostavat kaikki kolme osakasta. Kasvutapansa perusteella jäkälät jaetaan rupi-, lehti- ja pensasjäkäliin, joista viimeiseen ryhmään kuuluvat myös riippuvat jäkälät, kuten naavat ja lupot. Rupijäkälät kasvavat usein kivien ja kallioiden täysin maaperättömillä pinnoilla, ja joskus jopa kiven sisällä. Leväosakkaiden solut sijaitsevat jäkälän tiheän uloimman kerroksen alapuolella.
Viherlevät ja syanobakteerit sisältävät viherhiukkasia, joiden avulla ne tuottavat orgaanisia ravinteita itselleen ja sieniosakkaalle auringonvalosta ja hiilidioksidista. Sieni puolestaan suojelee leviä kuivumiselta ja kuljettaa niille kasvualustastaan hankkimia mineraaleja. Jäkälät ovat siten autotrofisia eli omavaraisia ja pystyvät kasvamaan ympäristössä, jossa ei ole lainkaan muita orgaanisia aineksia. Tältä osin jäkälät muistuttavat paljon kasveja. Mikäli jäkälä sisältää myös syanobakteereja, saa se bakteereilta typpeä, jota ne pystyvät sitomaan ilmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti