Lepakot (Chiroptera) ovat yleensä pienikokoisia, öiseen aikaan lentäviä nisäkkäitä, joista useat suunnistavat kaikuluotauksen avulla ja nukkuvat pää alaspäin. Ne ovat ainoita nisäkkäitä, joilla on siivet ja jotka osaavat lentää, ja siksi niiden lahkosta onkin toisinaan käytetty nimitystä siipijalkaiset.[3]
Muita tunnuspiirteitä ovat eturaajojen pitkät varvasluut sekä lantion
ja tarttumaelimiksi muuntuneiden takajalkojen alikehittyneisyys.
Lepakoilla on eturaajoissaan joko yksi tai kaksi kynttä. Lepakot ovat jyrsijöiden
jälkeen suurin nisäkäslahko; elossa olevia lepakkolajeja tunnetaan
1 116, jotka ovat jakaantuneet 202 suvun kesken. Noin 20 % maailman
nisäkäslajeista on lepakkoja. Lepakkoja elää kaikkialla maapallolla,
lukuun ottamatta napa-alueita. Eniten lepakkoja elää trooppisella
vyöhykkeellä, jossa lepakkolajien lukumäärä on suurempi kuin muiden
nisäkäslajien.[4] Etelä-Amerikassa kaikkien lepakkojen yhteisen biomassan arvioidaan olevan suurempi kuin kaikkien muiden nisäkkäiden yhteensä.[5] Suurin osa lepakkolajeista on painoltaan alle 50 grammaa. Pienin lepakkolaji on kaksigrammainen siankuonolepakko ja suurin on Acerodon jubatus-hedelmälepakko, jonka siipienväli on 1,5 metriä ja painoa 1,2 kilogrammaa. Intianlentäväkoiralla siipienväli on pienempi, mutta se painaa 1,5 kg. Lepakoiden ulostetta kutsutaan guanoksi.
Lepakot liitetään usein mytologiseen vampyyri-hahmoon
ja tätä kautta veren imemiseen. Suurin osa (70 %) lepakoista on
kuitenkin hyönteissyöjiä. Loput ovat hedelmän- tai nektariinin syöjiä
sekä pienempi osa lihansyöjiä. Varsinaisia vertaimeviä lepakoita
tunnetaan kolme lajia, jotka tekevät ihoon haavan ja imevät haavasta
veren. Vain yksi laji, isoverenimijä,
imee verta ihmisestä. Haavat ovat pieniä eivätkä yletä isoihin
verisuoniin. Ruokavalionsa takia lepakot ovat tärkeitä pölyttäjiä ja
kasvien siementen levittäjiä, eli ne ovat olennainen osa trooppisen
vyöhykkeen kasvillisuuden biodiversiteetin ylläpidossa.
teksti Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti