Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintu. Sen nokka on keltainen, eikä nokan tyvessä ole mustaa kyhmyä toisin kuin kyhmyjoutsenella. Se on leimallisesti pohjoisen lintu, joka pesii Euraasian mantereen pohjoisosissa ja siirtyy talveksi etelämmäs sulan veden perässä. Laulujoutsen on Suomen kansallislintu, jota on kuvattu monissa taideteoksissa.
Koko ja ulkonäkö
Laulujoutsenen pituus on 140–160 cm, sen siipien kärkiväli on 205–235 cm, ja se painaa noin 9–11 kg.
Aikuisen linnun höyhenpeite on valkea, nokka on tyvestä keltainen ja
kärjestä musta. Nuori lintu on harmaa, ja sen nokassa on jo nähtävissä
aikuisen nokan kuviot, jotka eroavat nuoren kyhmyjoutsenen mustatyvisestä nokasta. Yksilöt voi erottaa toisistaan nokan keltaisen alueen muodon ja laajuuden perusteella. Sukupuolet ovat samanvärisiä, mutta koiras on naarasta noin 5 prosenttia suurempi.
Laulujoutsenen räpyläjalat ovat mustat.
Ne eivät kovallakaan pakkasella jäädy lumen tai jään pintaan kiinni,
mikä johtuu varsinkin vesilinnuille kehittyneestä erityisestä jalkojen
verenkierrosta. Sydämeen päin kulkeutuva jäähtynyt veri ja varpaisiin
päin kulkeutuva lämmin veri ohittavat toisensa hyvin lähekkäin
sijaitsevissa verisuonissa, jolloin kylmä veri lämpenee ja lämmin veri
taas jäähtyy. Linnun varpaiden ja jalkojen alaosassa on vähän lihaksia,
ja koska kylmyys entisestään vähentää kudosten hapentarvetta, jalat
eivät tarvitse kovin paljon verta pysyäkseen riittävän lämpiminä. Lintu
voi lisäksi päästää ääreisosiinsa enemmän lämmintä verta, jos jäätyminen
todella uhkaa.
Lisäksi lintu voi joko nostaa koiven lämpenemään höyhenyksen sekaan tai
painautua kokonaan jalkojensa päälle, niin että jalat ovat höyhenyksen
suojassa.
Laulujoutsenen "laulu" on kuin vaskipuhaltimen
tai ison urkupillin ääni, syvä töötötys, joka on selvästi melodisempi
kuin hanhien tööttäily. Sen lentäessä ei kuulu samanlaista voimakasta
viuhuvaa ääntä kuin kyhmyjoutsenella.
teksti Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti